sygis on käes ja talv on tulekul...
tahan ära siit..
oleme ootanud kaua,
päike paistab ja lumi sulab...
käes on varsti vist juba suvi...
oma ôu ja ... kirsipuud...
mis sellelt elult veel tahta muud...
Nyt olen vapaa....
saan kulkea rajoilla ajattomuuden
olen kimallus tähden
olen pilven lento
olen kasteisen aamun pisarahento
en ole poissa...
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummovan illan myötä
minä toivotan teille hyvää yötä!!!...
Olen siirtynyt vain rauhaan lempeään,
käes jälle sygis:... kylm, kôle, pime ja kole...
suvi taas läinud:... päikseline , soe ja tegevust täis
sai reisitud, ujutud ja ka sporti tehtud...
nyyd sellest salv on pilgeni täis ...
jään siis rahus talveunne ...
ja ärkan taas kui kevad on käes...
kuka saattajaksi joutui sen suuren portin taa
ei milloinkaan voi ennallensa tulla..
On ankara se portti ja sille kolkuttaa on lupa yksin sisään kutsutulla...
on ahtaampi se käydä kun neulasilmä tuo...ja ytimiä myöten se kaikki riisu pois...
Se riisu saattajankin ja sitten suljetaan...
vain kivun kautta, yksin, sen läpi kuljetaan....
sôber on see kes infot ei vaja
ja ka see kes ôigel ajal...
paneb ôla alla ...ja siis
on ka meil nii öelda "paradiis"...
Autoload sain igiammu...
kuid siiani veel ei ole
astunud yhtegi sammu, et
"ôpiksin uuesti sôitma" ja hirmu
liiklusesse minekuks vôitma...
nyyd peres on auto ja "ôppisin" uuesti sôitma...
naudin täiega...ja lähen nyyd autoga "maailma vôitma"....